Ayurveda –kokemus, joka muutti elämäni.

SONY DSC

Kauneudenhoidosta kiinnostus ayurvedaan

Oli syksy 2012 ja työskentelin kosmetologiopintojeni ohella äitini luomukauneushoitolassa Rovaniemellä. Äitini on kosmetologin lisäksi myös ayurvedahoitaja ja ayurveda onkin ollut aina suuressa roolissa hänen kauneushoitolassaan. Äidin kautta ayurveda oli alkanut kiinnostaa itseänikin enemmän ja siihen oli tärkeää perehtyä myös minun työnkuvan kannalta.

Olin varannut ajan konsultaatioon ja jännittyneenä istahdin pöydän ääreen Pardamania vastapäätä pulssiluentaan. Se tunti siinä huoneessa oli yksi elämäni isoista käännekohdista. Pardamanin kertoessa tarkemmin ayurvedasta ja kehotyypeistä kaikki alkoi tuntua todella selkeältä. Tämä Pitta oli ällikällä lyöty!

Oliko minulla jotain vaivoja tai sairauksia, joiden vuoksi menin konsultaatioon?

Ei. Olin ihan perusterve, parikymppinen nuori nainen, joka rakasti tulista ruokaa ja voimakkaita makuja ylipäätään. Tuohon aikaan minulla oli myös ylipainoa, josta olin todella valmis luopumaan. Konsultaatiossa Pardaman kertoi, että pittailun myötä painoni tulee putoamaan hyvinkin nopeasti. Pakko myöntää, että se oli siinä vaiheessa suurin motivaattorini.

Luonteeltani olin erittäin eloisa ja temperamenttinen. Stressaannuin helposti ja olin kontrollifriikki sieltä pahemmasta päästä. Asioita hoitaessa minulla oli myös tapana ”säheltää” kaikkia juttuja yhtä aikaa, jolloin en pystynyt keskittymään kunnolla oikein mihinkään.

Tuoreet yrtit ja kasvikset jääkaappiin

Pittailun alkaessa rutiinit ja koko elämäni meni aika lailla uusiksi. Jääkaapista katosi mm. turkkilainen jogurtti, kananmunat sekä lihatuotteet. Tilalle tulivat tuoreet yrtit, kasvikset ja raejuusto. Maustekaapin tyhjensin kymmenistä puteleista ja sinne jäi vain kurkuma, ruususuola ja mustapippuri. Tajusin jo pittailun alussa, että olin turruttanut makuaistini tainnoksiin tulisilla mausteilla, joita söin lähes päivittäin. Parin viikon sinnikkään pittailun jälkeen aloin kuitenkin maistaa makuja, joita en ollut ruokavalion alussa vielä maistanut. Tuoreet yrtit ja kasvikset alkoivatkin maistua todella hyviltä. Aiemmin ruoka oli minulle vain polttoainetta, eikä sitä tullut ajateltua sen tarkemmin. Pittailun myötä löysin myös oman sisäisen ruuanlaittajan! Kiinnostukseni ruokaan ja sen alkuperään kasvoi todella paljon ja se olikin suurin syy siihen, miksi aloin laittaa ruokaa alusta loppuun asti itse. Pakasteet ja lisäaineet olivat tässä vaiheessa historiaa!

Muutokset motivoivat jatkamaan

Jo muutaman kuukauden pittailun jälkeen huomasin muutokset, jotka minun mielessä ja kehossa olivat tapahtuneet. Paino tippui 15 kg kuin itsestään. Mieli oli kevyempi ja positiivisempi sekä suhtauduin asioihin paljon rennommalla otteella. Eihän elämä kuitenkaan ole niin vakavaa! Ayurveda toi elämääni rauhan, onnen ja intohimon toteuttaa asioita.

Ruuanlaiton lisäksi innostuin myös liikunnasta aivan uudella tavalla. Aiemmin olen kuulunut näihin kuuluisiin ”jojo-liikkujiin”, joiden innostus eri urheilulajeja kohtaan on yleensä vain hetkellistä. Pittailun myötä aamulenkeistä tuli minulle henkireikä eikä innostus ole lopahtanut kolmen vuoden jälkeenkään.

Tärkein vinkkini

Minulta kysytään usein, onko ayurveda edelleen osa minun elämää ja vastaus on kyllä. Edelleen pyrin syömään pitta-ruokavalion mukaan, mutta osaan olla itselleni myös armollinen ja noudatan tänä päivänä ruokavaliota noin 70%.

Heti pittailun alussa täytyy muistaa, että ayurveda ei ole mikään dietti vaan elämäntapa.

Mielestäni on helpottavaa tietää, mikä ruoka minulle sopii ja mikä ei. Jos keho oireilee, tiedän yleensä aina syyn ja usein se löytyykin vääränlaisesta ruuasta. Miksi siis aiheuttaa itselle pahaa oloa, kun tietää kuinka voida hyvin?

Minulla ei todellakaan ole ikävä sitä kontrollifriikkiä Rosia joka ennen olin. Tämä nykyinen on mielestäni paljon kivempi ja osaa nauttia elämästäkin ihan eri tavalla.